IMG_2194Kirjoitan matkustelemisesta, mutta en välttämättä sillä tavalla kuin ”pitäisi”. En välttämättä edes lähde matkalle, siis pakkaa laukkujani ja kävele bussipysäkille (meidän lähibussimme reitti muuten vie suoraan lentokentälle! 3 euroa ja pääsee nauttimaan lähdön tunnelmasta – monien aliarvostama elämys, saatavilla erityisesti satamissa, rautatieasemilla ja lentokentillä, ja tulee tosi halvaksi), mutta miksi pitäisi nousta nojatuolista ylös päästäkseen matkailemaan?? Tai että lukeminen jäisi matkaelämyksenä jotenkin jälkeen ”oikeista” matkoista?

Nojatuolikin on tässä suoraan sanottuna ihan törkeää snobbailua,

mielikuvitusmatkailua nyt voi harrastaa ihan missä tahansa (tosin en suosittele sitä aivokirurgille kesken leikkauksen, tai lennonjohtajalle… tietyissä tilanteissa ihmisen on syytä keskittyä.). Upeat pilvimuodostelmat (toinen aliarvioitu elämys) ja auringonlaskut muuten näyttävät ihan yhtä upeilta, katseli niitä sitten ”siltä” rannalta (yksi maailman valokuvatuimmista rannoista, Anse Source d’Argent Seychellien La Diguen saarella) TAI pahamaineisessa lähiössä sijaitsevan kaupungin vuokra-asunnon ikkunasta.

Tosin se ärsyttävä naapurisi tai sietämätön työkaverisi tietysti väittää ihan päinvastaista, mutta mitä muuta hän voisi sanoakaan, maksoihan hän juuri itsensä kipeäksi päästäkseen ”sinne”. Ei silloin ole varaa (kirjaimellisesti!) myöntää mitään!

Tässä tarvitaan siis mielikuvitusta, ja sen verran huomiokykyä, että huomaa kaikki ne hienot näköalat ja kiinnostavat yksityiskohdat ja jännittävät persoonallisuudet, joita päivittäin tulee vastaan. Miksi ”säästää” ne vain lomamatkoihin? Minun kaltaiseni pitkälle edistynyt nojatuolihaahuilija tekee päivittäin lukemattomia nano-matkoja (jolloin tulee usein kuin huomaamatta meditoituakin, kun vaikka seuraa, miten hämähäkki kutoo seittiään. Sitä voisin katsella yhtä loputtomiin kuin takkatulta tai rantaan murtuvia aaltoja. Hypnoottisen lumoavaa, ja pää tyhjenee tehokkaasti kaikesta turhasta tilpehööristä.)

Laukku täytyy silti kohta pakata, pelkkä nojatuoli ei sentään riitä minullekaan – tai riittäisi kyllä, mutta minulla on ollut elämässäni mahdollisuus matkustella aika paljonkin, haahuilla siellä täällä, ja toivon voivani jatkaa matkustelua elämäni loppuun asti, varsinkin kun ystävät on siroteltu ympäri maailmaa. (Meinasin jo kirjoittaa tuohon, että ”ystävät ovat palasina maailmalla”, mutta sehän olisi ihan kauhea tragedia!)

IMG_2375

Mikä talokaunotar! Minulla ei siihen ole varaa, mutta jos sinulla on, tässä sen sijaintipaikka: Cap Ferrat, Ranska. Siellä asuu mm. Kirsti Paakkanen.