Minun piti oikeastaan jo monta päivää sitten kirjoittaa työmatkastani Dubliniin, mutta en saanut kuvia ladattua tietokoneelle,ja perjantaina sitten yksi puhelinsoitto muutti kaiken. Sen seurauksena päädyin varttia myöhemmin ystäväni Riitta Pippurin kanssa juomaan lasillisen samppanjaa. Se samppanja oli Taittingeria, ja jostain sen kuplien joukosta pulpahti esiin yhtäkkinen idea, josta myös Rich myöhemmin innostui, ja lupautui vieläpä kuskiksi, merci beaucoup, mon chéri!

Alle 20 tuntia myöhemmin olimme Reimsissä Taittingerin samppanjakellarissa kolmen miljoonan samppanjapullon keskellä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Taittingerin pihamaalla liehui muuten vieläpä Suomen lippu salossa, edellisenä päivänä siellä oli nimittäin vieraillut kaksi suomalaista samppanja-asiantuntijanaista, arvatenkin Taittingeriä Suomessa edustavan Fondberg Oy:n väkeä.  Kellarioppaamme François, joka oli kerran ollut jossain Oulun lähellä maalaamassa paanukattoa (!), juonut siellä paljon kaljaa ja hurahtanut saunomiseen, suositteli meille illallispaikaksi ravintolaa, johon emme olisi muuten menneet. Café de la Paix
kun on Best Western -hotellin ravintola, ja kuka muka tylsän ketjuhotellin ravintolaan menee, jos on muitakin vaihtoehtoja?? Onneksi noudatimme François’n neuvoa!

Siellä me siemailimme samppanjaa herkkuateriamme kyytipojaksi. Hotellimme sen sijaan oli Reimsin laitamilla, teollisuusalueella. Sen olimme aamulla varannet, huoneista tuli mieleen vanhan ruotsinlaivan hytit, mutta hanasta tuli lämmintä vettä, bussilla pääsi kaupunkiin, respassa oli hymyilevää henkilökuntaa. Jopa aamiainen yllätti runsaudellaan ja tuoreudellaan, hedelmäsalaattikaan ei ollut säilyketölkistä. Ja säästyneillä rahoilla ostimme samppanjaa.

Täysin ilmaiseksi taas kävimme Reimsin kuuluisassa katedraalissa, jossa monet Ranskan kuninkaat aikoinaan saivat kruunun päähänsä. Jaaha, mutta ehdottomasti mieleenpainuvinta katedraalissa olivat kaksi hymyilevää enkelipatsasta ovien vieressä. Joivat varmaan samppanjaa kuvanveistäjälle poseeratessaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Demoisellen huvilan kaupasta ostimme pullolliset Diamant-samppanjaa pelkästään pullon kauniin ulkonäön perusteella. Sen jälkeen vasta ostimme sitä lasilliset maistettavaksi, eikä tarvinnut katua: yhtä kaunista se oli sisältä kuin päältäkin, mikä on jo mainitsemisen arvoinen asia.

290620131373Vieraskirjaan suomalainen pariskunta oli kirjoittanut koko osoitteensakin, ja kun sattui vieläpä olemaan Pekan nimipäivä, lähetimme heille kortin. Terveisiä vain Pekalle ja Sarille Kuopion Tulliportinkadulle!

Sunnuntaina päädyimme parin samppanjatalon kautta puuhun keskelle metsää,Perching Bar -samppanjabaariin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Samppanjako ei siis muka kasva puissa?! Kokemuksemme osoittaa täysin päinvastaista. Siellä opimme myös, miten perin juurin merkillinen asia ulkohuussi on ranskalaisille! Piti oikein avain pyytää erikseen, ja seinällä oli tarkat ohjeet, voi hyvänen aika sentään. Riitta valisti henkilökuntaa siitä, että me suomalaiset asumme dans la forȇt (=metsässä).

Ranskalaishuussi tarkkoine ohjeineen

Ranskalaishuussi tarkkoine ohjeineen

Tässä piilee nyt opetus. Älä ahda kalenteriasi liian täyteen ennalta suunniteltuja menoja ja velvollisuuksia, jotta äkilliset aivoitukset ja hetken mielijohteet pääsevät virtaamaan yhtä vapaasti kuin (kyllä, tässä se nyt tulee!) kuplat samppanjalasissa. Ja paistaa se aurinko teollisuusalueellekin!