IMGP1836

Inkiväärin maavarsi oli puoliksi unohtunut keittiön ikkunalle, kunnes yhtäkkiä huomasin, että siitähän puskee esiin silmuja!! Siitä alkoi uusi elämäni inkiväärinkasvattajana. Ensin luonnollisestikin somistin inkiväärini eilen bussipysäkiltä löytämälläni rihkamajalokivellä (joka oli varmaan pudonnut jonkun pikkuneidin kruunusta). Sitten vasta käännyin tietokoneeni puoleen – elämässä täytyy pitää kiinni asioiden tärkeysjärjestyksestä!!

Netistä löytyi (tietysti!) kaikenlaista täysin ristiriitaista tietoa aiheesta, joten sumplin ja sovelsin, ja nyt ovat inkiväärinpalat ruukuissa! Mitä muuta sitä elämässä muuten oikeasti voi tehdäkään kuin soveltaa, säheltää, sumplia, mennä metsään ja kurkottaa sitten taas kuuseen – tai siis tässä tapauksessa inkiväärin latvaan..?!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Myöhemmin tietysti kerron, miten tämä ensimmäinen inkiväärikokeilu onnistui. Vuosia sitten päähäni pälähti panna syömästäni alligaattoripäärynästä eli (tylsemmin!) avokadosta siemen fiikuksen ruukkuun. Unohdin koko jutun, kunnes eräänä päivänä huomasin, etteivät kaikki fiikuksenlehdet näyttäneetkään fiikuksenlehdiltä. Avokado oli puskenut esiin varren, jossa oli muutama lehti!

Aika pian ne lehdet tippuivat ja varsi näivettyi, mutta siinä vaiheessa olin jo innostunut ja pannut mullan alle lisää avokadonsiemeniä. Kaikki itivät ja versoivat, useimpien elämä jäi lyhyeksi. Edesmennyt anoppini jopa lahjoitti minulle 1960-luvulla julkaistun avokadonkasvattajan opaskirjansa, jota oli itse käyttänyt. Noudatin kaikkia sen ohjeita tunnollisesti. Tai emme noudattaneet – Rich oli myös innostunut avokadoharrastuksesta ja sittemmin toden teolla myös puutarhanhoidosta – sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. (Muista vain panna ne multaan suippo pää ylöspäin!) Kesällä avokadomme ovat ulkona, jolloin ne todella kukoistavat. Talven yli olohuoneessa ne jotenkuten sinnittelevät hengissä. Eipä olisi uskonut, että se ensimmäinen puolihuolimaton kokeilu vielä johtaisi näin komeaan alligaattoripäärynäntaimeen:

IMGP1839

Hihii, luokittelin tämän blogijutun ruokajutuksi, vaikka oman puutarhan alligaattoripäärynöitä saamme syödä vasta mikäli muutamme Brasiliaan. Meillä oli aiemmin iki-ihana brasilialainen lastenhoitaja Carolina, joka koti-ikävissään muisteli vanhempiensa puutarhassa kasvavaa avokadopuuta – ”Kaikillahan on takapihalla avokado- ja mangopuu!”. Inkiväärin kanssa sadonkorjuumahdollisuudet taas ovat mahdollisuuksien rajoissa. Katsotaan…

PS. Avokado muuten tulee atsteekkien jälkeläisten edelleen puhuman nahuatlin kielen sanasta ahuacatl, joka tarkoittaa kivestä.