Kaikki alkoi pääsiäisviikonloppuna Suomessa, jolloin patikoin Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miksi oloni tuntui oudon raskaalta. Jäljet johtivat sylttytehtaalle: Kummipoikani Joonas oli pannut takkini taskuun ison kiven! Takkia en sen jälkeen enää tarvinnut, ilma kun lämpeni huomattavasti. Panin sen matkalaukkuuni.

Sama takki päälläni pystytin viime perjantaina telttaa Normandiassa Omaha Beachin yläpuolella ja löysin taskustani kaksi käpyä, jotka Joonas sinne vielä oli onnistunut sujauttamaan!

IMGP2084

IMGP2086Saimme Normandian partioleirille saapuessamme kuulla, että meiltä vähennettäisiin heti roppakaupalla pisteitä, syynä se, että saimme pystyttää telttamme auringonpaisteessa. Aidanin lippukunnan etujoukko kun oli joutunut pystyttämään omansa keskellä yötä kaatosateessa. Mekin olimme silti vielä oikeita leiriläisiä verrattuna niihin, jotka olivat varanneet itselleen huoneen hotellista! Kävivät sitten leirintäalueella vain paseeraamassa ja leiritulen ympärillä notkumassa samanlaisissa ulkoiluvaatteissa kuin meilläkin – yrittivät tietysti häivyttää häpeällisen hotellihabituksensa. Joidenkin perheiden äidit olivat hotellissa, ja isät ja pojat teltassa, ”jotta saisivat olla ihan vain poikien kesken” – mikä oli perheenäitien kiertoilmaus ”laatuajalle yksin hotellissa”.

IMGP2087

On olemassa (ärsyttäviä!) ihmisiä, jotka voivat esimerkiksi tuntikausia ajaa moottoripyörällä tai lasketella, ottaa sitten kypärän pois päästään – ja heidän hiuksensa hulmahtavat sieltä esiin kuin tuulettimin tuunatussa shampoomainoksessa! Nojatuolihaahuilija ei kuulu tuohon (ärsyttävään!) ihmistyyppiin. Siksi seuraavassa kuvassa näkyy vain telttamme, ei nojatuolihaahuilijaa kömpimässä sieltä aamunkoitteessa ulos.

IMGP2085

Normandia taas kuuluu niihin maailmankolkkiin, joissa taivaan pilvivalikoima vaihtuu jatkuvasti. Oikea pilvibongarin paratiisi, mikä siis tarkoittaa sitä, että siellä sataa ja tuulee pohjanmaan kautta! Välillä kuitenkin porottaa myös aurinko, sekin pohjanmaan kautta, ja ihmekös tuo, onhan Normandia pohjanmiesten maa. Sanon aina lapsille sateen sattuessa, että suomalaisia ei ole tehty sokerista ja lisäksi meillä on apunamme vanha kunnon suomalainen sisu, MUTTA jos telttamme olisi vuotanut (molempina öinä satoi kuin aisaa), olisin kyllä syönyt sanani (mieluiten sokerin kera.)

IMGP2096 IMGP2123

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

2014-04-26-1240Sokeria toki Normandiassa söinkin, creperie -lättyravintolassa, jossa ensin söin lounaaksi juustolla, kinkulla ja pähkinöillä päällystetyn lätyn ja heti perään jälkiruuaksi lätyn, jonka päällä oli karamelisoituja omenasiivuja.

IMGP2132

 

Normandiassa on paljon lehmiä, siksi siellä syödään niin paljon lättyjä ja juustoja. Normandiassa on myös paljon omenapuita, siksi lätyt ja juustot huuhdotaan alas omenamehulla, siiderillä (jolla ei ole mitään tekemistä Suomessa marketeissa myytävien ”siiderien” kanssa!) tai calvadoksella. Liika on tietysti liikaa, ettei käy kuten tuon alkoholin vaaroista valistavan postikortin miehelle!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Telttaelämästä palasimme sivistyksen pariin lompsimalla kuraisilla kengillämme katsomaan yhtä Unescon maailmanperintökohteista, lähes 1000 vuotta vanhaa, lähes 70 metriä pitkää Bayeux’n seinävaatetta, joka kertoo siitä, miten Normandian herttuasta Vilhelm Äpärästä tuli vuonna 1066 Hastingsin taistelun jälkeen Englannin ensimmäinen normannikuningas Vilhelm Valloittaja. Seinävaatteesta ei saa ottaa kuvia, mutta museosta löysin nämä kirjontaohjeet, jotta voit kirjoa oman:

IMGP2142Aivan kuten kolme vuotta sitten, jolloin viimeksi osallistuimme Normandian maihinnousun muistoksi järjestettävälle jamboree-partioleirille, vietimme tälläkin kertaa kotiinpaluuta edeltävän yön Givernyssä Moulin de Chennevieres -nimisessä majatalossa, josta on kävelymatka Claude Monet’n puutarhaan. Emäntämme Stéphanie ei heti ennättänyt viedä meitä huoneisiimme, hänen kun piti huolehtia patagonialaisesta capibaran tyyppisestä eläimestä (?), joka oli sairastunut. Se oli uusin tulokas Stéphanien ja hänen miehensä eläinpuistossa.IMGP2143

 

Tältä Guillemardin pariskunnalta on eläinprätkä lähtenyt käsistä, mikä ilmeni mm. siinä, että asetuttuamme taloksi levähdin hetken ja luin kirjaa, jossa heti muutaman sivun luettuani kerrottiin strutseista. Ja kun katsahdin ikkunasta ulos, näin strutsin! (Vedonlyöntikerroin olisi huikea!) Strutsin lisäksi heiltä löytyy roikkovatsasika, ponivanhus, lampaita, laamoja, alpakoita, emuja, kaniineja ja vallabeja…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Myöhemmin Rich teki strutsin kanssa lähempää tuttavuutta:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

IMGP2214

Vesimyllyn tasainen ääni tuuditti meidät illalla uneen. Toimivia vesimyllyjä ei kovin usein näe eikä siis kuule, joten kuvasin siitä lyhyen videon. Valitettavasti vain videoni tiedostotyyppi ei wordpressille kelpaa, siksi en voi jakaa sitä tässä (koska en nyt vain jaksa enkä ehdi mitään ylimääräistä teknistä häslinkiä. Eikö tietokoneiden pitäisi itse osata hoitaa tuollaiset asiat??!)

 

Mikäli vielä palaamme Guimardien vesimyllymajataloon, tämä pikkuinen koiranpentu onkin sitten jo ehtinyt kasvaa huomattavasti vaikuttavampiin mittoihin, yleisesti poliisikoirana käytettävää belgialaista malinois-paimenkoirarotua kun on.

Minun piti saada tämä blogijuttu nopeasti julkaistua, seuraava kun vapun myötä painaa päälle. Mikäli vain huomenna pääsen töistä ajoissa, pystyn raportoimaan teille Manneken Pisin lakituksesta. Sitä ennen kuitenkin muutama kuva sieltä Claude Monet’n puutarhasta:

IMGP2269